KUOPION MUOTOILUAKATEMIAN VUOSIEN VARRELTA
Eija Vähälä, johtaja

Kuopion Rouvasväenyhdistys ry oppilaitoksen perustajana

Kuopion Muotoiluakatemian perusti 1884 Kuopion Rouvasväenyhdistys, joka perustettiin jo vuonna 1860, siis 24 vuotta koulua aikaisemmin. Kansallisrunoilijamme puolison rouva Runebergin mallia noudattaen Myös Kuopiossa olivat nuoret neitoset vuonna 1846 ryhtyneet keräämään rahoitusta köyhien tyttöjen luku- ja kutomakoulun perustamiseksi. Tämän koulun perustajista oli osa myös myöhemmin Kuopion Rouvasväenyhdistyksen ensimmäisiä jäseniä.

kuva03 kuva04

Taloudellisen kasvun myötä Kuopion kaupungin väkiluku alkoi voimakkaasti kasvaa 1850–luvulla. Maaltapako toi seurauksenaan suuren työttömyyden ja varsinkin nuorten ja lasten sosiaalisen huollon tarpeen. Silloin havahtuivat kuopiolaiset naiset. 2.3.1860 kokoontui 49 kaupungin säätyläisnaista pohtimaan keinoja lastenhuollon järjestämiseksi vapaaehtoisuuden pohjalta. Syntyi Kuopion Rouvasväenyhdistys. Perustajat olivat virkamiesperheiden, kauppiaitten ja käsityöläisperheiden naisväkeä.

kuva06 kuva10 kuva11

Ensimmäisenä toiminnan tavoitteena oli hankkia tilaisuutta työansioon kaupungin varattomille naisille. Oikeaan osunutta lienee ollut avustamisen tapa – ei avustusten jakamista, vaan työnvälitystä.Tarvikkeiden jakelu järjestettiin yhdistyksen jäsenten toimesta työtä haluaville naisille, ohjattiin ja opetettiin valmistusta, ja markkinoitiin valmiit tuotteet. Kaupunki ja kauppiaat Gust. Ranin johdolla arvostivat Rouvasväenyhdistyksen suorittamaa vapaaehtoistyötä tukien sitä.

Maskeraateilla eli naamaripidoilla sekä arpajaisilla hankittiin raaka-aineita käsityönvalmistukseen. Laajimmillaan tämä vaatetusesineiden valmistaminen kodeissa oli 1800-luvun lopulla, jolloin 230 henkilöä sai Rouvasväenyhdistyksen välityksellä työtä ja ansiota. Savo-lehdessä oli ilmoitus: "Tahdomme huomauttaa, että Rouvasväen Ompeluyhtiö laittaa torille myömäkojun ensi viikolla ja kehoittaa yleisöä täältä ostamaan, joten mainittu yhtiö edeskinpäin voisi olla tilaisuudessa tarjoamaan työansiota köyhälle työkansalle näinä kovina työttöminä aikoina." Ostajista ei niinkään ollut puutetta, vaan tuotteiden laadun heikkous oli ongelmana. Käsityötaito oli kurjalla kannalla – päätettiin perustaa käsityökoulu

Ennen koulun perustamista yhdistyksellä oli muitakin aktiviteetteja. Rouvasväenyhdistyksen toimintaan kuului lastenkoti- ja kirjastohanke. Lastenkoti toimi 16 vuotta koulun tontilla. Köyhien tyttöjen koulun kanssa saatiin lainakirjasto Kuopioon.

kuva23

Rouvasväenyhdistyksen huonot kokemukset työnjakelun puitteissa valmistettujen vaatetusesineiden laadusta sekä oivallus, että opettamalla käsityötaitoa nuorille, nämä voivat kehittyä omintakeisestikin huolehtimaan toimeentulostaan, johti ajatukseen käsityökoulun perustamiseksi Kuopioon.

Oppilaitoksen tilat

Alkoivat rahankeräykset koulua varten. Anniskeluyhtiön antama taloudellinen tuki muodostuikin ratkaisevaksi koululle. Käsityökoulu aloitti toimintansa vuonna 1884 tohtori Nylanderin talossa vastapäätä nykyistä oppilaitosta. Siinä koulu toimi neljä vuotta, siirtyi sitten Hyvärisen taloon Kirkkokadun varrelle.

kuva26 kuva27

Käsityökoulun toiminta edellytti vakinaisia tiloja, omaa taloa. Kaupungin kanssa jo neuvoteltiin ilmaiseksi annettavasta sopivasta tontista keskikaupungilla.

Vuonna 1894 piispa Valentin Frosteruksen perikunta ryhtyi sopivasti myymään Piispanpuiston varrella olevaa tonttia rakennuksineen. Anniskeluyhtiö päätti ostaa tontin ja lahjoitti sen Rouvasväenyhdistykselle. Lahjakirjassa: "Anniskeluyhtiö on ostanut talon ja koko tontin, aikoen siinä antaa tarpeelliset huoneet semmoiselle koululle, joka edistäisi kotiteollisuuden, etupäässä naisväen kotiteollisuuden vaurastumista ja siten toimittaa tilaisuuden erittäinkin oppilaille tästä kaupungista hankkia itselleen semmoisia tietoja ja semmoista taitoa, jotka helpottavat heidän toimeentuloansa.”

Kuopion hiippakunnan ensimmäinen piispa Frosterus rakennutti Piispantalon itse vuonna 1856 silloisen Kuopion keskustorin, residenssitorin, viereen. Itse asiassa, piispan sijoittuminen tontille ensimmäisine tuomiokapituleineen antoi uudet nimet, Piispanpuisto, Piispankatu. Tontilla oli lisäksi hirsinen ulkorakennus, jossa sijaitsi talli, vaunuvajat, aitta ja navetta sekä kaksi yhteen rakennettua asuintaloa.

kuva30 kuva31

Vuonna 1939 saivat Rouvat kuitenkin sanomalehdestä lukea, miten eräissä piireissä kaupungissamme oli käyty neuvotteluja koulutalon ja tontin vaihtamisesta, jopa lahjoittamisestakin valtiolle Tuomiokapitulin ja tulevan piispanrakennuksen tieltä. Tästä sukeutuikin viranomaisten ja yhdistyksen välille tuima neuvottelu. Ei auttanut edes se, että kaupunginhallitus tarjosi johtokunnalle hienot kahvit ravintolassa ja vei heidät autoajelulle katselemaan suoperäisiä tai syrjäisiä vaihtotontteja. Rouvasväenyhdistys ei luopunut tontista. Kaupunginhallituksen mielestä oikeuksistaan kiinnipitävä johtokunta oli turhankin itsepäinen. Sopu kuitenkin löytyi, ja koulu sai jatkaa toimintaansa tontilla. Vielä 1961 kaupunginhallitus uusi tontin luovuttamista koskevan esityksensä.

1960-luvun alussa Rouvasväenyhdistys aloitti voimakkaan lisärakentamisen kauden. Vanhat puurakennukset, oppilasasuntola ja talli purettiin uudisrakennusten tieltä. Vain Piispankartano jäi muistuttamaan entisestä tontin rakennuskannasta. Valmistuivat punatiiliset päärakennus ja uusi oppilasasuntola. Asuntolakin muutettiin 80-luvulla opetustiloiksi. Päärakennusta täydennettiin ns. Mytkä-päädyllä, jolloin lisätilojen rinnalla perustettiin oppilaitoksen yhteyteen myymälä- ja näyttelytilat sekä Kahvio-Mytkä.

Viisi vuotta myöhemmin sai väistyä kaunis puutarha sireenipensaineen uuden työpajarakennuksen alta. Kovien materiaalien opetus sai tarvitsemansa pysyvät pajat. Työpajarakennusta saneerattiin ja rakennettiin täydennysosa Piispantalon kylkeen. Oppilaitoksen laajentuessa tilanpuute oli arkipäivää. Vuokratiloja oli naapurikortteissa parhaimmillaan viidessä lisäpisteessä.

Vasta 1993 saatiin pysyvämpi ja kokonaisempi ratkaisu vuokratiloihin, Turon vanha tehdas oli tyhjillään. Se kunnostettiin ja vuokrattiin kymmeneksi vuodeksi. Vuonna 2002 Rouvasväenyhdistys osti Turon kiinteistön ja tontin omakseen.

Koulutuksen kehittyminen

Koulun alkuaikana Käsityökoulu oli jaettu kolmeen osastoon. Neulomaosastolla eli väliosastolla opittiin sukan parsimisesta ja paikkuusta hienoimpiin korutöihin ja merkkuuksiin. Ompeluosastolla valmistettiin liinavaatteita ja muita ompeluksia käsin ja koneella. Kutomaosastolla tehtiin yksinkertaisesta palttinakutouksesta vaikeimpiin moniniitisiin kutouksiin.

Oppilaita pyrki enemmän kuin yhden opettajattaren johdettavaksi saatettiin ottaa. Oppilasmäärä oli ensimmäisinä vuosina keskimäärin 80, joista 2/3 oli kaupungin ns. köyhästä kansanluokasta nauttien maksuttomasta opetuksesta. Muut oppilaat olivat maksavia sekä maalta että kaupungista suorittaen varallisuutensa mukaan 50 penniä viikossa, jotkut pulskasti oman mielensä mukaan.

Koulun sääntömääräisenä tarkoituksena oli herättää halua ja levittää taitoa semmoisissa, etenkin naisten, ja varojen ja tilojen mukaan myös miesten käsitöissä, jotka soveltuvat kodeille. Koko koulun läpi käyneistä jotkut pääsivät käsityönopettajiksikin, useimmista tuli ammattityöntekijöitä. Työväenyhdistyksessä pantiin merkille Rouvasväenyhdistyksen saama lahja ja Työväenyhdistys kääntyi Rouvien puoleen ehdotuksella, että se ottaisi työmiesten opetuksen huoleksensa. Niin kävikin.

Ensimmäiset 25 vuotta työskenneltiin ilman minkäänlaista valaistusta. Opiskeltiin auringonvalossa, toipa joku ahkerampi kutomaosaston oppilas kynttilän mukanaan kouluun, että näki myöhempäänkin työskennellä. Sähkövalot asennettiin koululla vuonna 1909 ja puhelin 20 vuotta myöhemmin.

Sodat toivat muutoksia koulun ja sitä ylläpitävän yhdistyksen toimintaan. Sotilaspiirin materiaalivarikko keskitettiin Rouvien koululle. Pimennysverhojen takana valmistettiin joukolla lämpimiä vaatteita sotilaille. Vuonna 1940 tapahtuneen Kuopion suurpommituksen aikana vahingoittivat Piispanpuistoon osuneet iskut koulutaloa, mutta koulun tilikirjat säilyivät uskollisen johtajattaren kainalossa puiston pommisuojassa.

kuva56

1960-luvulle jatkunut voimakas koulutuksen kehittäminen toi tullessaan ylioppilasluokat, ammatilliset jatkoluokat ja erityistekniikoiden opetuksen. Syntyivät myös sivukoulut Rautalammille, Säyneisiin, Varpaisjärvelle ja Nilsiään, jotka ns. kiertävinä kouluina myöhemmin lakkautettiin ja yhdistettiin pääkouluun Kuopioon. 1970-luvulla laaditun oppilaitoksen kehittämistavoitteen mukaisesti tuli opetuksen kattaa mahdollisimman monipuolisesti kaikkia kotiteollisia ammattialoja. Silloin lisättiin tekstiilin ja vaatetuksen opetukseen puu- ja metallialan opetus, erityistekniikat sekä maamme ainoa keramiikkaosasto. Myös matkailualan koulutusta oli oppilaitoksessa pitkään.

Oppilaitoksen nimi Kuopion kotiteollisuuden koulukeskus viittasi monipuoliseen ja monimuotoiseen kansainvälisyyteen kehittyvään koulutukseen. Vuosi 1974 vakiinnutti asetuksella ja valtioneuvoston päätöksellä opistoasteen koulutuksen oppilaitokseen. Opistossa oli työtekniikan opintosuunta sekä koti- ja taideteollisuuden opintosuunta. Tutkinnot olivat 70-luvulla ohjaaja ja tuotesuunnittelija. Opistoasteen perustamisen yhteydessä tulivat opetusaineisiin voimakkaasti mukaan yleisaineet, kuvallisen ilmaisun ja tuotesuunnittelun sisällöt. Myös opetukseen sisältyvää opiskelijoiden työpaikkaharjoittelua aloitettiin 1970-luvun puolessa välissä.

Henkilöitä historiassa

Kuopion Rouvasväenyhdistyksen ja sen koulun toiminnassa on aina ollut voimakkaita, määrätietoisia ja rohkeita naisia. He ovat vaistonneet tulevat toimintatarpeet ja oppilaitoksen kehittämisen suunnat. Puheenjohtajista erottuvat alkuvuosina Maria Hillbom ja Emmy Piispanen sekä Hanna Lignell, käsityönharrastaja itsekin. 1960-70-luvuilla Rauni Suhonen ja Liisa Karttunen, joiden toimikausina oppilaitos koki suurimmat opetuksen kehittämisen ja rakentamisen vaiheet. Koulun johtajattarista ja rehtoreista pitkäaikaisimmat ovat Iida Ollila, Anja Tenkama ja Eija Vähälä.

kuva87

Ennen muotoilun koulutuksen siirtoa kokonaan Savonia-ammattikorkeakoulun Osakeyhtiölle, Muotoiluakatemiassa vaikuttavat yhdessä ammattikorkeakoulua ylläpitänyt kuntayhtymä ja opetuksen tukipalvelukokonaisuudesta vastannut Rouvasväenyhdistys.

Kehittämiskokeiluja

Oppilaitoksessa on ollut useita valtakunnallisia ja alueellisia opetusalan kokeiluja 1980-90-luvuilla: käsi- ja taideteollisuusalan joustavan koulutusrakenteen kokeilu, sähköisen viestinnän ja monimuoto-opetuksen kokeilu, yhteistyökokeilu lukion kanssa sekä yhteistoimintakokeilut Helsingin ja Kuopion yliopistojen kanssa.

Ammattikorkeakoulukokeilu aloitettiin vuonna 1991 Pohjois-Savon ammattikorkeakouluna yhdessä Kuopion ja Walter Ahlströmin teknillisten oppilaitosten, Kuopion kauppaoppilaitoksen ja Varkauden kauppaoppilaitoksen kanssa. Ammattikorkeakoulu on myöhemmin laajentunut ja vakiinnuttanut kulttuurialan koulutuksen joukkoonsa.

Oppilaitoksen nimien historiaa

Oppilaitoksemme nimiä ovat historian aikana olleet Käsityökoulu, Naiskotiteollisuuskoulu, Kotiteollisuuden Koulukeskus, Kuopion koti- ja taideteollisuusoppilaitos, KOTO, Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemia sekä Kuopion Muotoiluakatemia.

Ammattikorkeakouluopetuksen päättyessä Kuopion Rouvasväenyhdistyksen tiloissa Piispankadulla ollaan palattu juurille. Jo vuoden 2014 tammikuussa aloittanut Käsityökoulu jatkaa toimintaansa sekä lasten että aikuisten käsityötaitojen opetuksella.